Ilmari Kiannon värikäs ja monivaiheinen elämä pähkinänkuoressa. Yhtä kirjava kuin kirjallinen uransa, sisältäen monia ylä- ja alamäkiä. Kirjailijana hän oli taitava kertoja, monipuolinen ja loistava kansankuvaaja.

Luonnon kanssa pikku Ilmari kävi vuoropuhelua jo varsin nuorena. Kiannon maisema- ja luonnonkuvaukset saivat lukijan kulkemaan aidosti kertojan mukana. Herkät nuoruuden runot kuvastivat nuoren miehen tuntoja ja rakkaudenkaipuuta.
Vahvat isänmaalliset runot ovat edelleen ehkä kirjailijan tunnetuimpia runoja. Hän kirjoitti huomattavan määrän tsaarinvaltaa avoimesti vastustavia runoja lehtiin ja teoksiinsa ja julkaisi vuonna1906 kokoelman Isänmaallisia runoelmia. Nuori Ilmari Calamnius oli suomalaisuuden ääni, hänen useita henkeä nostattavia runojaan julkaistiin omien runokirjojen ohella myös Nuori Suomi -albumeissa 1800-1900 -lukujen vaihteessa.
Lennä Suomeni, oi, lennä leikatuin siivin! Siipirikkonakin Sun täytyyhän, täytyyhän lentää. Eikä se uupua saa, joka vielä on nuori. Eikä se voipua voi, jok´on sielulta korkee. Eik´ole sortuva hän, joka itse ei sorra. Nöyrrytä itsesi, niin sullekin kohtalo nöyrtyy!”
Lennä Suomeni!, ote Ilmari Calamniuksen runosta 19.9.1900
Rakkaus luontoon, maan sieluun ja sen karuihin korpiin
olivat kirjailijan lempiaiheita.
Lukuisat matkat Vienaan ja ulkomaille muokkasivat miehen mieltä ja avarsivat maailmannäkemystä. Kiannon lukuisat matkakirjat ovatkin kulttuurihistoriallisesti merkittäviä teoksia juuri tarkkojen aikalaiskuvaustensa ansiosta.

Kianto tunsi aiheet joista kirjoitti. Merkkiteokset Punainen viiva ja Ryysyrannan Jooseppi kuvastivat aidosti korpikansan elämää. Paikallishistoriaa ja aitoa kansanperinnettä hän tallensi lukuisilla matkakirjoillaan. Runous jäi hiljalleen taka-alalle ja Punaisen viivan menestyksen myötä kirjailija Kianto alkoi keskittyä proosaan.
Myöhemmin Kianto olikin sanonut proosan olevan paljon vaativampi laji kuin runous, näin kertoi Jalo Heikkinen Kianto -tutkimuksissaan. Tilapäärunoja, mm. syntymäpäiville ja eri tilaisuuksiin Ilmari Kianto kuitenkin kirjoitteli jatkuvasti elämänsä varrella.
Noista runoista käy hyvin selville myös se, kuinka paljon Kianto arvosti tavallista maaseutua ja sen ihmisiä. Taitavalle koskenlaskijallekin hän saattoi kirjoittaa kauniin ja mieliinpainuvan muistorunon, arvostaen korkealle hänen ammattitaitoaan ja rohkeuttaan. Joskus tilapäärunoissa oli humoristinen ja hieman piikitteleväkin sävy, riippuen siitä kenelle runo oli osoitettu.
Kirjailijana Kianto avasi elämäänsä ja henkilökohtaisia tuntojaan kirjoissaan avoimesti. Joskus jopa suututtaen lukijansa. Kuinka moni tuon ajan kirjailija olisi niin uskaltanut tehdä?
Kianto oli vapaa-ajattelun esitaistelija Suomessa.
Aikana, jolloin elämän arvot olivat kovasti toisenlaisia kuin nykyään. Kirjoillaan ja kirjoituksillaan Kianto aurasi tietä suvaitsevaisuudelle ja vapaammalle yhteiskunnalle.

Tolstoin oppien kannattajana hän arvosteli papistoa ja kirkkoa instituutiona ja oli vähällä joutua tuomiolle jumalanpilkasta. Kirjoituksillaan hän varmasti koetteli myös kirkkoherra -isänsä tuntoja, mutta vapaa- ajattelija pojan ja isän välit säilyivät kirjoituksista huolimatta. Tolstoilaisena Kianto jätti lapsensa kirkollisesti kastamatta. Ilmari Kianto kävi jopa kirjeenvaihtoa itsensä Tolstoin kanssa.
Kianto ei kuitenkaan ollut ateisti, vaan tunsi raamatun ja sen kertomukset varsin hyvin, siteeraten niitä usein kirjoissaan myönteisessä hengessä. Myöhemmässä elämässään Kiannon usko vahvistui koko ajan, eikä hän koskaan kieltänyt Jumalaa vaan turvautui papin poikana usein hädän hetkillä rukoukseen ja korkeampiin voimiin.
Turjalinnan tuho ja talvisota muodostuivat Kiannon elämän suurimmaksi kulminaatiopisteeksi. Kaikki mikä oli, oli menetetty ja kaikki mikä oli tulevaa, piti uudelleen ansaita. Kirjoittaminen ja uuden luominen pysähtyi hiljalleen, alkoi muistelujen aika.
Nuoruus ja opinnot
Kirjailija Kianto
Sotavuodet
Muistelujen aika
Kansallisbiografia/Kianto: biografiasampo.fi
KIANNON ELÄMÄSTÄ SAAT LISÄTIETOA Kianto.org -sivustolta: http://www.kianto.org/kirjailija.html
KIANNON KOKO ELÄMÄ TIIVISTETTYNÄ: https://www.nimikot.fi/kirjailijoista-lyhyesti/ilmari-kianto/