Calamniusten pohjalaiseen pappissukuun kuuluva August Benjamin Calamnius syntyi Carl Gabriel Calamniuksen ja Sofia Siniuksen poikana Kronobyn kappalaispappilassa 1834 ja sai vuonna 1877 nimityksen syrjäisen Suomussalmen kirkkoherraksi. Hänet oli vihitty papiksi 1859 Kuopiossa.
Vuonna 1879 hän muutti Kainuuseen seitsenlapsisen perheensä kanssa Pulkkilasta, missä hän oli toiminut kappalaisena. Ilmari Kianto oli tuolloin vasta neljävuotias.
Suomussalmella syntyi vielä kahdeksas lapsi, Wilma. Vaimo Septimia Cecilia Katarina Lundahl (1842-1924), oli suomenruotsalaista taiteilijasukua. Hänen sisarensa oli kansainvälistäkin kuuluisuutta saavuttanut taidemaalari Amélie Lundahl, ja sisarusparvessa oli tunnettuja näyttelijöitä ja muitakin taiteilijoita.
Papinrouva Cecilia oli varsinainen runoruustinna – hän kirjoitti runoja niin usein kuin suurelta perheeltään ehti, ja kirjeetkin olivat runomuodossa – ruotsiksi, sillä oikein kunnolla hän ei koskaan suomen kieltä oppinut. Kirkkoherran perheen kotikieli oli kuitenkin suomi ja Calamniuksen perheessä oli siis kaikkiaan kahdeksan lasta.
Lapset ikäjärjestyksessä vanhimmasta nuorimpaan olivat:
Edvin, Volmar, Aina, Väinö, Rurik, Ilmari, Saimi ja Wilma.
Kuvat ovat lasten vanhemmilleen tekemästä kultahääalbumista vuodelta 1913.
Edvin Calamnius 1864-1929
Vanhin poika Edvin, s.1864, toimi tullinhoitajana Iisalmessa ja oli kirjallisesti lahjakas – hän julkaisi salanimellä Esko Virtala kolme teosta ja kirjoitteli sanomalehtiin proosaa ja runoja. Hän julkaisi vuonna 1912 vielä yhden kirjan, Titanicin Perikato, salanimellä Esko Waltala.
Edvinin viimeinen kirja oli käytännössä suora käännös samannimisestä ruotsalaisesta kirjasta. Ensimmäisen kirjansa “Se oli sallittu” salanimellä Esko Virtala, hän julkaisi jo vuonna 1888.
Volmar Calamnius1866-1947
Syntyi Pulkkilan pappilassa 1866, kävi muun muassa kadettikoulun ja tuli alikapteeniksi 1900. Hän oli tarkkampujarykmentissä Puolassa kolme vuotta, sittemmin Salossa venäjän, suomenkielen ja voimistelun opettajana ja Salon satamamestarina.
Hän on kääntänyt kirjallisuutta venäjästä suomeksi ja kirjoittanut hyvin paljon runoja lehtiin.
Aina Calamnius 1868-1947
Perheen vanhin tytär, sittemmin kuulu ”Vanha Postineiti”, syntyi Pulkkilan pappilassa 1868. Hän piti Suomussalmen kunnan päättäjät kurissa kun ei ollut omia lapsia, tosin hän kasvatti milloin kenenkin veljen jälkikasvua.
Hän kävi Oulun ruotsalaisen naiskoulun sekä Alceniuksen käsityökoulun ja päätyi sitten Suomussalmen postitoimiston hoitajaksi.
Postineidistä on tehty kirja ja oopperakin. Aina Calamnius perusti kirkonkylään ensimmäisen kansakoulun 1894 ja opetti itsekin siinä muutaman vuoden. Hän piti myös isänsä avuksi rippikouluja. Hänkin kirjoitteli runoja ja soitti pianoa, kuten kaikki papintyttäret.
Väinö Calamnius 1870-1934
1870 syntynyt Väinö oli se ainoa poikkeus lapsilaumassa, joka ei tiettävästi kirjoittanut runoja, mutta sen sijaan hän rakenteli kanteleita, kanootteja, polkupyöriä ynnä muuta. Ylioppilaaksi päästyään hän opiskeli maanmittariksi.
Hän tuli yhden kerran suuripyöräisellä velocipedi-pyörällä vaivalloisesti Oulusta 200 km kotiin pappilaan. Pappilan pojilla Väinöllä, Volmarilla ja Rurikilla oli Suomussalmen ensimmäiset polkupyörät, joita kuulemma ihmiset kovasti pelkäsivät, kun pojat huristelivat ohi.
Rurik Calamnius 1872-1921
Vuonna 187S syntynyt Rurik oli ainoa lapsikatraasta, joka noudatti suvun perinteitä: hänet vihittiin papiksi 1896. Runoileva kirkkoherra hänestä sitten tuli, kolme hänen virttään hyväksyttiin silloiseen virsikirjaan. Suomussalmen seurakunnan historiankin hän kirjoitti ja lukuisia muita julkaisuja.
Rurikin haaveena oli oma runokirja, mutta sopivaa kustantajaa ei löytynyt. Suomussalmen kulttuurilautakunta julkaisi Rurikin SKS:n arkistoissa olleen runokirjan Laaksoissa ja Kukkuloilla vuonna 1989.
Runoilijana hän saattoi olla Calamniuksen lapsikatraan paras. Hän menehtyi kurkkusyöpään Evijärven kirkkoherrana turhan nuorena.
Ilmari Calamnius 1874-1970
Sittemmin nimeltään Kianto, Cecilia-äidin lemmikki, herkkä ja tunnollinen. Harrasti jo lukioaikanaan päivittäin runoilua mottonaan Nulla dies sine linea (”ei päivää ilman piirtoa”).
Hänen ensimmäinen runonsa “Sydänmaan lammella” julkaistiin jo vuonna 1894 Nuori Suomi -albumissa salanimellä Ilmari Wirtala. Kianto julkaisi elämänsä aikana 67 teosta. Hänen kirjoistaan on tehty myös useita elokuvia.
Kiannon taiteilijakoti oli kautta Suomen tunnettu Turjanlinna, joka paloi talvisodassa. Ilmari Kianto on haudattu Suomussalmen Kiantajärven Niettussaareen vuonna 1970.
Saimi Calamnius 1876-1947
Lapsista toiseksi nuorin, 1876 Pulkkilassa syntynyt sittemmin Saimi Kosonen, peri hänkin äitinsä runogeenin. Hän kävi Oulun suomalaisen tyttökoulun ja Alceniuksen käsityökoulun ja suoritti posti-virkamiestutkinnon 1913. Nuoren 21-vuotiaan Saimi Calamniuksen runo “Syksyllä” julkaistiin vuonna 1898 Nuori Suomi -albumissa.
Hän menetti miehensä ja lapsensa neljän vuoden sisällä avioitumisensa jälkeen, ja omistautui sitten vanhemman siskonsa lailla hyväntekeväisyydelle ja postitoimistolle.
Wilma Calamnius 1880-1958
Sittemmin Wilma Reinilä, syntyi Suomussalmella 1880. Hän oli perheen tytöistä ainoa, joka pääsi ylioppilaaksi 1899, sillä vanhempien siskojen aikana se ei vielä ollut naisille mahdollista Oulussa.
Hän opiskeli osin Saksassa ja toimi sittemmin Kemin suomalaisessa yhteiskoulussa mm. saksan opettajana.
Teksti: Raija-Liisa Kianto