Ilmari Kiannon taiteilijakoti Turjanlinna oli tunnettu kautta Suomen. Se oli kirjailijan itsensä suunnittelema luomus, joka kohosi ylväänä Kiantajärven rannalla Niettussaarta vastapäätä. Alunperin paikkaa kutsuttiin Korpilinnaksi, mutta Turjanlinnan satukirjan ilmestymisen jälkeen vuonna 1915 se vakiintui Turjanlinnaksi.
Rakennus oli täynnä muistoja Kiannon matkoilta, paljon kiehtovia ja erikoisia esineitä. Talon kirjasto oli valtava ja täynnä harvinaisia teoksia; käsikirjoituksia, kirjeenvaihtoa, taidetta.
Turjanlinnan tonttimaasta käytiin melkoinen taistelu Metsähallituksen kanssa, joka ei heti olisi halunnut tuota Leppikanta-nimistä tilaa Kiannolle myydä. Kianto kirjoitti kokemuksistaan kirjan Metsänherran herjaaja vuonna 1912.
Kiannon koko elämä oli vahvasti kiinni Turjanlinnassa. Se oli kirjailijan henkisen elämän keskus, kirjailijan oma taideteos täynnä erikoisia yksityiskohtia; kylttejä, lasimaalauksia, huonekaluja, myös paljon Vanhan Pappilan ja suvun kalusteita. Turjanlinnassa kävi paljon vieraita, toimittajia, taiteilijoita ja kulttuuriväkeä ympäri Suomea.
KULLANPERÄN KALTIO-kylmää vettä!
Koska Turjanlinnassa ei ollut kaivoa, juomavesi haettiin läheisestä korpihetteestä Kullanperästä joko polkua pitkin kävellen tai veneellä
soutaen. Varsinkin lapset ja piiat suosivat soutamista, sillä karhujen oli kuultu liikkuvan alueella.
Kun Turjanlinnaan tuli mieluisia vieraita, heidät vietiin linnan
länsipäädyssä sijainneeseen Siniseen salonkiin. Salongin erkkerissä pidettiin illanistujaisia, kahviteltiin ja juotiin totia. Erkkeristä avautui hieno näkymä järvelle varsinkin auringonlaskun aikaan. Toti piti ehdottomasti tehdä Kullanperän lähteen veteen.
Se oli myös ainoa vesi, jonka Kianto kelpuutti ruokapöytään.
”Korpihetteen vedessä on joitakin metsänneidon kyyneliä,
jotka hän on lähteeseen vuodattanut jonakin ylen haikeana
kesäyönä auringon laskiessa Vuonanniemen metsänreunan
taa ja värittäessään Kullanperän lahden korpiset rannat
sydäntäriipovan sinipunaiseksi.
Niistä kyynelistä toti saa lievän haikean maun ja melankolisen
vaikutuksensa.” Ilmari Kianto
TURJANLINNAN TUHO JOULUKUUSSA 1939
Turjanlinnan polttivat talvisodassa suomalaiset sotilaat, jotta se ei olisi jäänyt vihollisen käsiin puna-armeijan vallatessa Suomussalmen kirkonkylän joulukuussa 1939.
Turjanlinnan menetys oli Kiannolle kohtalokas isku. Koko omaisuus käytännössä katosi tulipalon myötä. Valtava määrä aineistoa ja esineistöä tuhoutui tulipalossa. Kianto ei koskaan toipunut alkuperäisen Turjanlinnan menetyksestä.
Uusi, hiukan vaatimattomampi Turjanlinna, saatiin rakennettua avustusvaroin monien hankalien vaiheiden ja rakennuttajan epärehellisen toiminnan selvittelyn jälkeen 1940 -luvun lopussa. Se paloi heti ensimmäisenä kesänä uunin rakennusvirheen takia.
Arina rikkoontui ja tuli pääsi leviämään nopeasti alakautta koko rakennukseen. Sihteeri onnistui pelastamaan palavasta talosta Kiannon kirjoituskoneen, mutta valtaosa irtaimistosta paloi jälleen. Sammutustöihin hälytetty Kianta-laiva ja sammutusveneet eivät ehtineet ajoissa paikalle.
Pahaksi onneksi talo oli vakuuttamaton. Kolmatta Turjanlinnaa Kianto ei enää pystynyt rakentamaan.
Nykyään Turjanlinnan aluetta ja rakennuksia hallinnoi Kiannon perikunnan perustama Kiannon Turjanlinna Oy.
Lue alla oleva Kiannon kirjoitus Turjanlinna in Memoriam, niin ymmärrät kuinka tärkeä paikka Turjanlinna oli kirjailija Kiannolle!