Tiistai 16.1.2024, klo 17 – 20.00 Suomussalmella
Ilmarin päivää vietettiin 16.1. Ryysyrannan Jooseppi-elokuvan merkeissä Teatteri Retikassa. Ryysyrannan Jooseppi-romaani täyttää tänä vuonna täydet 100- vuotta, se julkaistiin jo vuonna 1924.
Tapahtuma oli samalla Kiannon syntymän 150- juhlavuoden virallinen avaustapahtuma. Tilaisuudessa oli lähes 60 osallistujaa. Päivällä klo13 esitettiin vielä erillisnäytös Suomussalmen lukion oppilaille, joita oli paikalla n. 70.
Elokuva tuntui yllättävän ajankohtaiselta vielä tänäkin päivänä. Kianto itsekin piti elokuvaa hyvänä tulkintana kirjasta. Elokuvassa oli tavoitettu kirjan henki hyvin ja se oli hetkittäin myös hyvin koskettava.
Ryysyrannan Jooseppi-hahmo oli veijarimainen “korpifilosofi” ja eräänlainen Havukka-ahon ajattelijan esi-isä. Ei siis ihme, että Joosepin esittäjä Heimo Lepistö pokkasi roolistaan Jussi-patsaan.
Ryysyrannan Joosepilla oli elävä ja aito esikuva, nimittäin suomussalmelainen Jooseppi Kyllönen, joka heti kirjan julkaisun jälkeen suuttui kirjailija Kiannolle ja uhkasi jopa käräjillä, mutta leppyi pian. Suomussalmella kuitenkin koettiin, että romaani antoi huonoa mainetta koko kunnalle, eivätkä kaikki suinkaan olleet tyytyväisiä.
Pahiten Suomussalmella iski kuitenkin vuosikymmeniä myöhemmin tehty Irwinin ja Vexi Salmen Ryysyranta-kappale.
Elokuvan jälkeen käytiin mielenkiintoinen keskustelu “ryysyrantalaisuudesta”. Keskustelijoina olivat Ilmari Kiannon tytär Raija-Liisa Kianto, Joosepin suvun edustajana kansanedustaja Merja Kyllönen ja Ilmari Kianto -seuran edustajana Ryysyrannan naapurinpoika Alpo Rissanen. Keskustelua johti Ilmari Kianto -seuran puheenjohtaja Vesa Rannikko.
Positiivisessa hengessä käydyssä keskustelussa ruodittiin niin hyviä kuin huonojakin puolia. Kirja, elokuva ja varsinkin Irwinin ja Vexi Salmen kultalevyn tuonut hitti Ryysyranta vuodelta 1967, heijastuivat toisinaan ikävällä tavalla Joosepin jälkeläisiin. Ryysyranta nousi joskus puheenaiheeksi niin kylillä kuin koulujen pihoillakin.
Tilaisuudessa kuultiin myös kysymyksiä ja kannanottoja yleisöltä. Todettiin, että Suomussalmella nuo asiat koettiin voimakkaammin. Muualla Suomessa ehkä ajateltukaan niin mustavalkoisesti, kuin Suomussalmella yleisesti luultiin.
Lopuksi todettiin “ryysyrantalaisuuden” koituneen meille suomussalmelaisille vahvuudeksi. Näitä “ryysyrantoja” on aina ollut ja tulee aina olemaan, ei vain Suomussalmella vaan kautta koko Suomen, kuten kirjailija Kianto itse elokuvan alkurepliikissä julisti.
Kansa, joka selvisi nälkävuosista, selvisi Ryysyrannan Jooseppi -kirjan aiheuttamasta kohustakin ja kantaa “ryysyrantalaisuutta” tänään ylpenä, kunnioittaen kotikuntansa Suomussalmen nimeä.
Ja kuten alussa todettiin, niin kirja kuin elokuvakin ovat ajankohtaisia edelleen. Ryysyrannan Jooseppi-elokuva löytyy yle areenasta, kannattaa katsoa ja lukea ehdottomasti myös kirja!
Paikallislehti Ylä-Kainuu uutisoi 17.1.2024 seuraavan päivän lehdessä / toimittaja Sirkku Rautio:
Kyllösen mukaan vasta Vexi Salmen ja Irwin Goodmanin Ryysyranta-kappale teki Kiannon ajankuvauksesta rumaa. Monen suomussalmelaisen mielestä laulussa ilkutaan köyhiä kansalaisia.
Merja Kyllösen mukaan Joosepin perillisten taakka on ollut raskas, ja sitä on joutunut kantamaan myös nuorempi sukupolvi.
Hänen omassa perheessään aiheesta on puhuttu avoimesti eikä hän ole kokenut aiheesta häpeää. Köyhyys on ollut iso osa kainuulaista elämänmenoa 1900-luvun puoliväliin saakka.
Kyllönen näkee, että vaikeudet ovat myöhemmin jalostuneet voimavaraksi ja vahvuudeksi.
– Vahva kotiseuturakkaus tulee läpi kaikesta, kuvailee Merja Kyllönen Ryysyrannan Jooseppi -elokuvaa ja Ilmari Kiannon tuotantoa.
Alpo Rissanen muisteli mediamylläkkää, jonka vuonna 1967 julkaistu Ryysyranta-kappale aiheutti Pesiöllä.
– Vuonna 1968 alkoi kuhina Pesiöjärven rantamilla. Tuli toimittajia etelässä. He kyselivät, missä on Ryysyranta ja onko jälkeläisiä tai sukua tavattavissa.
Joosepin Sante-poika asui Kauhalan torpan naapurissa Pesiöjärven takana.
– Hän antoi venekyytiä huudelleille toimittajille lähtöpassit ja suuttui aika pahasti julkisuudesta ja kappaleesta, Rissanen kertoi.
Mitä Ryysyranta on tänä päivänä, kysyi Vesa Rannikko lopuksi.
– Kannetaanko huonoa mainetta vai voiko siitä olla ylpeä? Pitääkö vielä hävetä?
Merja Kyllösen mielestä kirjaa ei ole tehty häpäisytarkoituksessa.
– Salainen unelmani on, että Kainuussa pitäisi tuoda maakunnan historia vahvemmin esille. Mikä turnee olisi, jos Turjanlinna ja Ryysyranta rakennettaisiin uudelleen ja niihin tehtäisiin kierroksia. Matkailuvaltti.
Vesa Rannikon mukaan Suomussalmella on hämmästyttävä historia. Sitkeä kansa on selvinnyt puun kuorta järsimällä. Se on saavutus, jota ei tarvitse hävetä.
– Nuorempi sukupolvi ei suurta häpeää kanna, Alpo Rissanen sanoi.
Ilmarin päivän elokuvaesityksen järjestelyissä olivat mukana Ilmari Kianto -seura, Kainuun liitto ja Suomussalmen kunta. Se aloitti Ilmari Kiannon juhlavuoden tapahtumien sarjan.